Mission impossible?

Viime viikolla somen uutisvirrassa eteeni tuli liikuttava kuva puun rungosta, jonka edessä kuvitteelliset puun kädet pitivät pahvikylttiä, jossa luki englanniksi: ”Tuotan joka päivä happea neljälle ihmiselle, enkö olisi säästämisen arvoinen.” Lapseni näkivät kuvan ja tuumasivat ykskantaan, ettei yhtään puuta saisi kaataa ja he olivat ilman muuta säästämässä kylttiä pidelleen puun. Tämä on totta, puut ja niistä muodostuvat metsät ovat meille valtavan tärkeitä. Niiden muodostamat monimutkaiset ekosysteemit vaikuttavat sekä suoraan että välillisesti ihmisten hyvinvointiin. Jo kymmenen minuutin metsässä kävelyn on todettu alentavan verenpainetta ja laskevan stressihormonien määrää. Lisäksi on se puiden ja muun kasvillisuuden tuottama jokapäiväinen happemme.

Metsiemme tila on heikentynyt maailmanlaajuisesti hälyttävän nopeasti. Vaikka ilmaston lämpenemisen seurauksena puut kasvavat esimerkiksi Suomen metsäalueilla nopeammin, ei se riitä kompensoimaan niitä tuhoja, joita lämpeneminen äärimmäisine sääilmiöineen saa aikaa. Saksassa ja muualla Keski-Euroopassa ovat metsät kuivuneet käytännössä pystyyn. Laajat havumetsäalueet ovat kuivuneet ja kuolleet kuivien vuosien seuratessa toisiaan. Etelä-Amerikassa ja Australiassa laajat metsäpalot ovat vähentäneet metsäpinta-alaa kiihtyvään tahtiin. Suomessa ja muuallakin pohjoisilla alueilla on havaittu lisääntyneitä metsätuhoja, joko tuholaisten tai tautien lisääntymisen seurauksena. Aavikoituminen kiihtyy myös Afrikassa varsinkin Saharan eteläpuolisissa maissa. Sadekaudet myöhästelevät ja toisaalta kun taivaalliset hanat avautuvat, aiheutuu tulvia, jotka vievät pahimmassa tapauksessa maaperän kasvukerroksen mukanaan.

Mika Anttonen, Suomen suurin bensiinikauppias, St1 -omistaja piti Autoliiton 100-vuotisjuhlassa palopuheen siitä, miten ”nykyisiin käyttöliittymiin” eli polttomoottoriautoihin tuotetaan edelleen polttoaineita, eikä loppua tarvitse olla näkyvissä. Hänen mielestään sähköautot ovat epäeettisiä, koska kobolttia kaivamaan käytetään lapsityövoimaa esimerkiksi Kongossa. Hän oli myös valmis rahoittamaan metsittämishankkeita Afrikassa sekä satsaamaan hiilidioksidin talteenottoon ilmakehästä, johon on jo tekniikka olemassa ja energia tuotettaisiin uusiutuvilla energiantuotantotavoilla. Hän puhui siitä, että hiili pitää saada kiertämään, eli kun polttomoottorit päästävät hiilidioksidia ilmakehään, se tulee sitoa ilmakehästä pois uudelleen polttoaineeseen. Tämä olisikin ideaali tilanne.

Mahdottomaksi tilanteen kuitenkin tekee se, että olemme päästäneet hiilidioksidia ilmakehään liikaa jo 100 vuoden ajan. Tällä hetkellä maailmassa ei riitä energiaa ja tekniikkaa siihen, että hiilidioksidia saataisiin poistettua ilmakehästä enemmän kuin sitä sinne päästetään. Tämän Mika Anttonen todisti itse seuraavassa lauseessaan, kun kertoi uusiutuviin, vähäpäästöisiin tai päästöttömiin tekniikoihin investoitavan rahamäärän. Se on auttamatta liian pieni ilmastopäästöjen tuotantoon nähden. Koska hiilidioksidia pitäisi todella saada vähennettyä, eli jos päästämme litran, pitäisi poistaa mielellään kaksi litraa, jotta se olisi järkevää. Myös metsittäminen on vaikeaa, jos puut kuolevat kuivina pystyyn, tai syttyvät palamaan.

Häiritsevää puheessa oli myös se, ettei koko aikana kuultu halaistua sanaa kulutuksen kohtuullistamisesta tai öljyteollisuuden haitallisuudesta ympäristölle. Ei edes sivulauseessa mainittu sitä määrää kaivos- ja betoniteollisuuden tuotteita, joita nämä energiantuotantolaitokset ja tuhannet tuuli- ja aurinkovoimalaitokset tarvitsevat raaka-aineikseen. Ja missä tällä hetkellä näitä uusiutuvan energiantuotannon välineitä eniten valmistetaan, on tietenkin Kiina, tuo eniten ilmastopäästöjä tuottava maa maailmassa.

Siitä seikasta emme pääse mihinkään, että tehokkain ilmakehästä hiilidioksidia poistava ”laite” on elävä hyvässä kasvussa oleva puu. Sille ei löydy haastajaa. Energiantuotannossa syntyy aina ympäristövaikutuksia ja päästöjä. Vaikka energiaa tuotettaisiin näennäisesti uusiutuvasti, päästöjä syntyy silti. Tuulivoimaloihin tarvitaan paljon komposiittimuovia, joka on käytännössä mahdotonta kierrättää. Kaikkiin voimalaitoksiin tarvitaan vahvat betoniperustukset, mutta betonin valmistaminen itsessään tuottaa valtavan määrän hiilidioksidia. Sen lisäksi, että maaperä on poissa puiden kasvualustan määrästä, se valetaan ikuisiksi ajoiksi betonin sisään, jolloin paikalla ei koskaan kasva puita. Tai jos rakennetaan vesivoimalaitos, valetaan kalojen ja muiden vesieliöiden elinympäristö betoniin, ja pahimmassa tapauksessa hävitetään lajeja sukupuuton partaalle.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Niin kuin Mika Anttonen sanoi puheessaan energiateollisuus ei ole 1,5 asteen tahdissa. Ja vaikuttaa siltä, ettei osa maailman maistakaan näe kokonaiskuvaa, miten päästöjä voisi vähentää kohtuullisesti ja nopeasti. Yksi keskeinen asia olisi kulutuksen kohtuullistaminen ja väestönkasvun hillitseminen. Tasaisemmin jakautuvat tulot mahdollistaisivat ihmisten kohtuullisen elintason. On laskettu, että maailmassa tuotetulla ruualla ruokkisi jopa yhdeksän miljardia ihmistä. Lisäksi esimerkiksi biokaasu tulisi ottaa käyttöön laajemmassa mittakaavassa liikenteen polttoaineena. Myös jätteistä ja teollisuuden sivuvirtamateriaaleista tehty polttoaine tulee ottaa käyttöön laajemmin. Näitä tekniikoita tulee ehdottomasti kehittää jatkossakin eteenpäin.

Asiat eivät ole yhden valtion päätettävissä, mutta voimme vaikuttaa tekemällä yhteistyötä ja auttamalla toisia. Jokainen voi mielessään miettiä, miten elää, mikä riittää itselle, mikä on luonnonmukaista. Koska mitä luonnollisemmalla tavalla elää, sitä vähemmän tuottaa haitallisia ympäristövaikutuksia. Kannattaisi myös alkaa varautua siihen, että ilmasto muuttuu ja että äärimmäisiä sääilmiöitä esiintyy jatkossa useammin kuin ennen. Kansat ovat liikkeellä, eikä niitä pysäytä mikään rajojen kiinni -julistus. Jo nyt osa Suomen alueista kärsii työvoimapulasta, kuten Järviseutu. Tarvitsemme toisiamme ja uusia idearikkaita ihmisiä. Toivon kaikille iloa elämään ja energiaa uusiin ideoihin!

Hyvinvointi rakentuu perusarvoille

Olen ryhtynyt vihreäksi sen vuoksi, että miellän vihreän puolueen perusarvojen olevan minulle tärkeiden asioiden kanssa samat. Otetaan kaikki yhteiskunnan jäsenet huomioon, pyritään tasa-arvoiseen ihmisoikeudet turvaavaan kohteluun ja huolehditaan ympäristönsuojelulla siitä, että seuraavillekin sukupolville jää jotain tästä ainoasta planeetastamme.

Vihreät on laatinut hyvät suunnitelmat – myös taloudellisesti kustannustehokkaat –  esimerkiksi koulutuksen suhteen. Suunnitelmat sisältävät tarkkaan lasketut euromäärät, mistä varat saadaan. Koulutuspoliittinen ohjelma: https://www.vihreat.fi/koulutuspoliittinen-ohjelma-1 . Myös vihreiden perustulomalli kestää lähemmän tarkastelun. Mallin mukaan ihmisille maksettaisiin 600 euron perusraha, jota täydentäisivät asumistuki, toimeentulotuki, lapsilisät ja ansiosidonnainen turva. Hyvätuloisilta perustulo verotettaisiin pois. Tämä olisi todellista byrokratian purkua, jolla helpotettaisiin monien pienituloisten elämää. Monen pienituloisen on vaikeaa lähteä työnvälitykseen tai Kelaan, ja päätöksiä joutuu odottamaan esimerkiksi sen vuoksi, ettei postia jaeta tiistaisin. Perustulosta: https://www.vihreat.fi/asiat/vihrea-politiikka/eduskuntavaaliohjelma-2019#12%20Sosiaaliturvan%20uudistus%20kohti%20perustuloa

Vähänkään politiikkaa seuranneet muistavat varmasti Sipilän hallituksen työttömiä kyykyttävän aktiivimallin, leikkaukset ja kilpailukyky-sopimuksen naisvaltaisille matalapalkka-aloille. Esimerkiksi maaseudulla työnsaanti on hankalaa, vaikka hakisi kuinka. Aina työn perässä ei voi muuttaakaan mm. perhesyistä. Olen kokenut tämän itse, kun muutin Alajärvelle 2004. Työkkärissä kysyivät minulta, että mitäköhän työtä kalabiologit tekevät! Filosofian maisterina olisin ollut ylikoulutettu moneen paikkaan nykyisen aktiivimallin ehtojen mukaan. Aikani olin kortistossa, kunnes menin opiskelemaan Jamiin datanomiksi. Olin valmis tekemään mitä työtä tahansa, mutta kovin helposti ei työtä saanut.

Yksi keskeisin tavoite Sipilän hallituksella oli maatalouden kannattavuuden parantaminen, mutta kuinka kävi! Maatalous uhkaa melkeinpä loppua tällä menolla Suomesta ja huoltovarmuus on uhattuna. Yli tuhannen tilan ennustetaan lopettavan vuoteen 2020 mennessä. Jos tuottaa jotain tuotetta, on siitä saatava tarpeeksi korkea hinta, että se kannattaa. Nyt tukipolitiikka ja tuottajalle maksettava korvaus eivät kata tuotantokustannuksia, eikä tuottajat saa heille kuuluvaa palkkaa. Vai tekisitkö 24/7 sitovaa työtä 4 €/tunti? Törkeää on mielestäni myös se, että samalla, kun maanviljelijä uupuu velkataakan alle, suuryritykset nostavat fossiilisiin energiavaroihin perustuvaan teollisuuteensa miljoonien yritystukia ja hoivakodeista sekä tuulivoimasta varat virtaavat veroparatiiseihin. Vihreiden maatalousohjelmassa on suunnitelma maatalouden kannattavuuden parantamiseksi: https://www.vihreat.fi/maatalousohjelma

Vihreät lähtevät siitä, että ilmaston lämpeneminen on pysäytettävä 1,5 asteeseen, muuten muut tavoitteet jäävät toteutumatta. Tämä tarkoittaa, että kulutuksemme ja taloutemme on muututtava. Myös markkinat toimivat ilmaston puolesta, kun poliittinen päätöksenteko antaa ‘syötteen’. Tämä on nähty autoteollisuudessa. Sen sijaan, että autotehtaita kaatuisi, koska keskustellaan liikenteen sähköistämisestä, autovalmistajat kehittävät kilpaa sähköautoja ja investoivat tehtaisiin. Talous ja ilmasto eivät välttämättä ole vastakkaisia, vaan talous voidaan valjastaa palvelemaan ihmistä ja luomaan meille ja maapallolle parempaa tulevaisuutta. Mutta siihen tarvitaan poliitikkoja. Vihreiden talouspolitiikka on kestävää, kuten voi lukea talouden ja työllisyyden tiekartasta: https://www.vihreat.fi/talouden-tyollisyyden-tiekartta

Tarvitsemme kaikki kynnelle kykenevät idearikkaat ihmiset tekemään kauaskantoisia päätöksiä, jotta saamme turvattua Suomen tulevaisuuden hyvinvointivaltioiden joukossa. Aloitetaan puhtaalta pöydältä nykyisistä lähtökohdista, hoidetaan asiat kuntoon harkiten ja askel kerrallaan. Hyvinvointi rakentuu inhimillisyydestä ja vastuullisista, oikeille arvoille perustuvista päätöksistä. Kaikki äänioikeutetut, käyttäkää äänenne viisaasti sekä eduskuntavaaleissa että eurovaaleissa, äänestäkää Vihreitä!

Heli kohti Eduskuntaa 2019!

Olin todella yllättynyt, kun minulta kysyttiin halukkuutta lähteä ehdolle eduskuntavaaleihin keväällä 2019. Vastausta piti pohtia useampi tovi. Viimein puntaroinnin jälkeen totesin, että tottakai! En voi jättää tällaista tilaisuutta käyttämättä. Rohkeasti vaan tulta päin.

Monet lähipiirissä olivat myös yllättyneitä ja tietysti paras tuki tulee perheeltä. Mies osallistuu lasten hoitamiseen jo nykyisessä tilanteessa niin paljon, ettei meillä ole mitään hätää. Koen ehdokkuuden ehdottomasti kunniatehtäväkseni. Useat ystävät ovatkin kannustaneet minua ja sanoneet, että hyvä kun lähdin tavoittelemaan paikkaa.

Ensimmäistä kertaa Etelä-Pohjanmaalla on ehdokas muuallakin kuin keskuskaupungissa Seinäjoella tai Vaasassa. Lisäksi olen hyvässä seurassa. Meillä on Vaasan vaalipiirissä todella hyvät mahdollisuudet saada ainakin yksi kansanedustaja läpi, jos toinenkin!

Olen todella otettu ja innoissani siitä, että minut valittiin ehdolle. Kaikki Alajärveltäkin ehdokkaaksi halunneet eivät tulleet valituiksi. Esimerkiksi Keskustan ”positiivinen ongelma”, jossa jäsenet äänestivät Antti Joensuun ja Sari Palmun välillä oli suorastaan pöyristyttävä. Muut keskustan ehdokkaat ovat järjestään miehiä! Ja kerrankin ehdolla ehdokkaaksi oli vahva nainen, josta tiedän monen ajatelleen menevän helposti läpi. Mutta kuinkas sitten kävikin niin, että keskusta valitsi miehen.

Toivoa on nyt, että saamme alueeltamme vahvan vihreän vaikuttajan eduskuntaan, jotta voimme vaalia vireää entistä vihreämpää maaseutua! Muistakaahan käyttää äänenne jokainen. Kiitos.

Ketä äänestäisin?

Jos nyt joutuisin tekemään valintaa ketä äänestää, olisi miltei mahdotonta valita niin monen hyvän ehdokkaan joukosta. Lähes kaikki ehdokkaat suitsuttavat tiettyjen myös minulle tärkeiden asioiden puolesta. Monen puolueen lista suorastaan pursuaa hyviä tyyppejä ja tuttavianikin, joita voisin helposti äänestää. Myös monen puolueen ohjelma kuulostaa hyvälle ja arvot edustavat omiani.

Voisin äänestää Marjoa, joka ehdottaa kyläneuvostojen perustamista. Voisin äänestää Terhoa, joka maaseudun moniosaajana toimii aktiivisesti myös 4H:ssa ajaen nuorten asioita, samoin kuin Sarikin esimerkiksi nuorisovaltuuston toimintaa tukien. Turo vaikuttaa niin tolkun mieheltä, että häneen voi aina luottaa. Jarmoistakin tulee hyvä fiilis ja tiedän heidän olevan ahkeria yrittäjiä. Raimo, hän vasta onkin luotettava kuin muuri, samoin Jukka-Pekka. Kokemus tuo selvästi varmuutta. Ilpon kirjoitus oli suoraan kuin omani, juuri samat asiat pyörivät kielen päällä, mitä haluaisin tuoda esiin. Myös Arjat, huom. jälleen monikossa, ovat osoittautuneet hienoiksi naisiksi, tulisi naisvoimaa valtuustoon ja sekä vanhusten että nuorten asiat nostettaisiin esiin. Olli kannustaa ja auttaa aina, hän on kokenut ja fiksu kuntapäättäjä, jolla on ideaa. Ainon mainoksessa ollut lausahdus voisi olla omani. Tapion huoli neuvoloiden yhtiöittämisestä on aiheellinen. Jaakkokin kantaa huolta omaishoitajien jaksamisesta, ja se jos mikä on myös tärkeä asia.

Apua… miten kaikki nämä ”pyörät” on jo keksitty!? Kuinka tässä voisi erottautua?

Antti-Kallea olen oppinut tuntemaan hieman työni kautta, samoin kuin Jukka-Pekkaa, hyviä mielipiteitä heilläkin. Markun kanssa olemme keittäneet kalasoppaa ja pohtineet jos jonkinlaisia kysymyksiä. Pirjo on vakaa ja kokenut kasvattaja. Markuksen aloitteellisuutta seurasin somessa ja vaikutuin. Tuomo ja Seppo ovat koulutuksen asiantuntijoita, idearikkaita kehittäjäluonteita. Tapiolta löytyy kokemusta kaupungin asioista mittavan uran varrelta. Riikalla paluumuuttajana on laajaa näkemystä mitä täällä olisi kehitettävä. Jukka on myös laajan kokemuksen omaava kuntapäättäjä. Jari on hyvä tyyppi, reilu ja auttavainen. John-Eerik on mahtava nuori vaikuttaja ja järkevä kotiseudun kehittäjä. Hannu on rehti ja turhan vaatimaton, joten ei ole kirjoittanut lehtiin mitään. Onneksi voimme kuulla hänestä aika-ajoin radiosta. Mervi ja Aino-Maija ovat vahvoja naisia, jotka ymmärtävät perheiden merkityksen ja arvon kaupungissamme. Marko on innostava, edelläkävijä ja rohkea suunnannäyttäjä.

Monet kehoittavat äänestämään juuri näissä vaaleissa, koska ne ovat tärkeät. Äänestää pitäisi järkevästi, mutta mitä se tarkoittaa. Ei toisaalta saisi äänestää henkilöä, koska puolueen ehdokkaiden yhteen lasketut äänet ratkaisevat, kuinka monta paikkaa valtuutossa on heitä varten. Varsinkin vaaliliitossa on omat riskinsä. Jos toinen puolue ”kerääkin” toiselle puolueelle ääniä… Vaalitapa vaikuttaa melkein epäreilulta, mutta siihen nyt on tyytyminen.

Toisaalta kehoitetaan äänestämään nimenomaan henkilöä, joka uskaltaa sanoa mielipiteensä, ja seisoa niiden takana. Toisaalta nyt olisi tilaisuus äänestää jotenkin eri tavalla kuin ennen. Esimerkkinä Vihreät, joilla ei ole ollut Alajärvellä koskaan valtuutettua.

Nyt olisi mahdollisuus tuoda Alajärven päätöksentekoon jotain uutta ja ennenkokematonta. Meillä Vihreillä ehdokkailla on taatusti annettavaa Alajärvelle. Olen valmis panostamaan ja perehtymään asioihin, joita kulloinkin käsitellään. Äänestämällä minua ei ainakaan menetä mitään, koska allekirjoitan kaikki nuo edellämainitut asiat, mitä toisetkin ehdokkaat ovat sanoneet! Ne ovat vähintäänkin yhtä tärkeitä minulle. Lisäbonuksena tulevat esimerkiksi kestävän elämäntavan asiantuntijuus, luontoarvojen ymmärrys sekä laaja-alainen ympäristöosaaminen. Kestävään elämäntapaan kuuluu myös talouden perusteiden ymmärrys.

Haluaisin muutosten toteutustahdin hidastuvan inhimilliseksi. Esimerkiksi tuulivoimarakentamisen suhteen tilanne on aivan ylikuumentunut. Veronmaksajien rahoja hassataan ulkomaisille lobbarifirmoille, jotka viis veisaavat Suomessa sijaitsevista Euroopan ja maailmankin mittakaavassa hiljaisimmista alueista. Nykyisen kaltaisten tuulivoimaloiden terveysvaikutuksista ei vielä ole riittävästi tietoa ja lopulta myllyjen rakentamisella saatu taloudellinen hyöty on osoittautunut oletettua paljon pienemmäksi.

Samoin kuin turvetuotantoalueiden kaavoituksen suhteen tilanne on suorastaan absurdi: 15000 hehtaaria uutta turvetuotantoaluetta  versus suojeluun kaksi suota yhteensä 300 hehtaaria!!! Näistä joudun varmasti vielä kirjoittamaan lisää.

Ole rohkea ja kirjoita äänestyslippuun numero 4 ! : )

Vihreällä hiirenkorvalla

Kun synnyin oli keväinen jopa kesäinen toukokuun lopun päivä vuonna 1978 Jyväskylän keskussairaalassa. Edesmennyt kummitätini oli tuolloin lastenhoitajana synnytysosastolla, hän oli äitini vanhempi sisko. Äiti oli koko työuransa reilun 40:n vuoden ajan Pandalla tekemässä makeisia, enimmäkseen hän keitti lakritsamassaa valtavilla kattiloilla lakritsaosaston keittiössä. Isäni kiipeili katolle yli 50 vuotta, toimien piirinuohoojana Vaajakoskella ja Säynätsalossa.

Minulla ei ole sisaruksia, äiti oli kohtuullisen vanha ensisynnyttäjä tuolloin 34 vuotiaana. Äidillä maatalon tyttärellä oli yhdeksän vanhempaa sisarusta, ja yksi nuorimmainen eniten sairastanut oli jo kuollut. Myös hänen isänsä eli pappani kuoli, kun äitini oli vasta alakoululainen. Isälläni, perinteisten työläisvanhempien esikoisella sisaruksia oli kaksi nuorempaa ja me rakensimme talon aivan isäni kotitalon viereiselle tontille Tölskän asuinalueelle. Silloin oli arava-laina, ja talo täytyi tehdä sen sääntöjen mukaan. Talomme muistutti siis muita rintamamiestalojen tyylisiä taloja sillä alueella ulkoasultaan, vaan verhoiluna oli tiiltä poiketen muista. Se oli olevinaan ylellistä ja muotia ja uutta.

Kotona vietin paljon aikaa yksikseni leikkien, koska ei niitä sisaruksia siunaantunut. Naapurustossa oli muutamia kavereita aika-ajoin, kunnes he sitten perheineen muuttivat muualle. Koulussa sain käydä alusta asti itsenäisesti. Heräsin kellonsoittoon ja söin aamupalan yksin. Olin ”avainkaulalapsi”, jolla kotiavain roikkui kaulassa avaimenperässä. Ei ollut kuljetusta suuntaan tai toiseen tai harrastuksiin, koska kävin noin puolen kilometrin päässä pienessä kyläkoulussa ja äiti vuorotyössä tehtaassa, isä yksityisyrittäjänä oli koko ajan töissä. Koulussa minua kiusattiin eristämällä ja jättämällä yksin, koska luokallamme oli sopivasti seitsemän tyttöä. Vanhemmat vain totesivat, että jos et saa koulusta kavereita, ei se haittaa, koska saisin niitä aivan varmasti muualta. Siitä ei edes keskusteltu, ettäkö miten tuo eristäminen ja haukkuminen minuun vaikuttaisivat. Olin nimittäin isokokoinen ikäisekseni.

Ensimmäinen tietokone tuli kotiimme noin vuonna 1985, ja oman tietokoneen ostin säästämilläni rahoilla 90-luvun alussa. Emme tienneet lamasta varsinaisesti, koska molemmat vanhemmat olivat koko ajan töissä. Heillä sattui olemaan siitä hyvät työpaikat, ettei lama vaikuttanut niihin. Piippuja piti nuohota silti ja karkkia syötiin silti, vaikka ajat olivatkin vaikeat.

Peruskoulussa olin ”hikke”, ”hikari”, ”nörtti” … U name it! Päästötodistuksen keskiarvo oli muistaakseni 9,3. Lukioon meno oli selviö, jopa joskus joku opettaja epäili minun kirjoittavan kuusi ällää. No siinä erehtyi, koska kirjoitin kuusi ämmää. Samainen opettajani, hyvä sellainen, kehoitti opettelemaan kokoustekniikan, koska saattaisin sitä tarvita joskus. Sittemmin olen istunut kokouksissa kohtuullisen paljon. Olen nykyisin Alajärven 4H-yhdistyksen ja Alajärven voimistelu ja liikunnan varapuheenjohtaja. Myös työtehtäväni opettajana ja hanketyöntekijänä ovat vaatineet paljon kokouksia ja palavereita, joissa kerran opeteltua tekniikkaa on saanut hyödyntää monin tavoin.

Kotona politiikkaa ei juuri puitu. Vanhempani olivat hyvin erimielisiä puoluekannastaan. Äitini ei halunnut kertoa ketä ja mitä puoluetta äänesti. Isäni olisi halunnut keskustella laajemmin asioista, mutta äitini suhteellisen impulsiivisena ihmisenä kieltäytyi perustelemasta kantaansa. Olen siinä käsityksessä, että äiti äänesti keskustaa ja isä sdp:tä.

Vanhempani ovat aina kannustaneet minua eteenpäin elämässä, vaikeuksista välittämättä. Kiusaamisesta huolimatta pyristelinkin eteenpäin, koska vanhempani olivat sitä mieltä, että minusta voisi tulla mitä vain minä itse haluaisin. Heidän mukaansa pystyisin mihin vain haluaisin. Jotenkin se vaikutti liikaa luvatulta, mutta toisaalta se ei asettanut rajoja sille miten korkealle pyrkisin. Lapsuuden haave oli kotitalousopettaja. No opiskelin kalabiologiksi Jyväskylän yliopistossa ja nykyään opetan Järviseudun ammatti-instituutissa luonto- ja ympäristöalan perustutkintoa.

Nyt kun kerroin, että lähdin ehdokkaaksi vihreille, olivat molemmat vanhempani ihmeissään. Kysyinkin kerran isältäni, että pystyisikö äänestämään minua jos asuisimme samassa kaupungissa, pystyisikö äänestämään vihreitä. Isä ei vastannut. Äkkiä tuumasin, että varmaan ihan hyvä, että asumme eri kaupungeissa. Mutta jo lapsuudessani minulla luki horoskooppimukissani, että sopisin poliitikoksi.

Miksi Heli lähti Vihreiden ehdokkaaksi?

Ryhdyin ehdokkaaksi siksi, että haluaisin päästä tekemään tämän kaupungin kehittämistoimia ihan henkilökohtaisesti. Olen huomannut, että parhaiten haaveet toteutuvat, kun ne lausuu ääneen. Ja nyt olen lausunut ääneen moneenkin otteeseen, että haluan olla mukana kehittämässä Alajärveä. Erityisesti haluan olla kehittämässä kotikaupunkiani kestävään suuntaan siten, että kaikille luodaan mahdollisuudet yhtäläiseen hyvään arkeen.

No siinähän sitä poliittista jargoniaa jo tulikin…

En epäile yhtään etteivätkö kaikki ehdokkaat haluaisi puolustaa lapsia, nuoria, vanhuksia ja vammaisia päättävään asemaan päästessään, tai etteivätkö kaikki haluaisi kehittää Alajärveä eteenpäin ja saada elinkeinoelämän kukoistamaan – ainakin vaalipuheissaan. Varmasti näin on. Olen kuitenkin sitä mieltä, että nyt olisi aika jollekin uudelle, tuoreelle ja ennenkokemattomalle. Voisimme vihdoin rikkoa kaavan. En nyt kutsuisi sitä kuitenkaan hypyksi tuntemattomaan, päin vastoin, ketkä minut tietävät ja tuntevat! Hyvää työtä ovat edeltäjätkin tehneet, mutta nyt olisi aika vaihtaa vähän tuoreita henkilöitä kehiin.

Kuin ihmeen kaupalla Alajärvi on porskuttanut ylijäämäisenä taantumasta huolimatta. Yhtenä vuonna oli tullut laskuvirhe, joka onneksi paljastui ja kaupunkimme jäi kuin jäikin ylijäämäiseksi. Ihmisiähän me kaikki olemme. Monia kipeitä ratkaisuja on jouduttu tekemään ja yhdessä vaiheessa ajattelin, etten ikinä halua olla päättäjän saappaissa sakset kourassa valmiina leikkaamaan leikkaamasta päästyään. Järviseudun yhteistoiminta-alueen kankeus valkeni pian kaikille osapuolille ja siinä hässäkässä pääsivät esimerkiksi Alajärven terveyskeskuksen aukioloajat kaventumaan ikävästi jo ennen sotea. Ja vanhukset syövät kylmää ruokaa sekä lapsiperheiden talous on heikentynyt entisestään, kun kuntalisä on poistettu.

Yhteistoiminta-alue oli, meni ja purkautui – onneksi, koska nyt osoitti keskusta yllättävää ja piristävää aloiteaktiivisuutta näin kalkkiviivoilla. Ainut pikku mutta aloitekyvykkyydessä oli se, etteivät kaikki nuo ideat olleet pelkästään keskustan valtuutetuilta lähtöisin. Alajärvellä toimii nykyisin nuorisovaltuusto, jonka ideoita tässä nyt esiteltiin keskustalaisten omina. Varsin ikävä temppu aktiivisille nuorille, joilta oli tulossa hienoja aloitteita käsittelyyn nuorisovaltuuston vihdoin aloitettua toimintansa.

Joku ehkä miettii, olenko lintu vai kala. Eräs epäili, että saisit varmasti ääniä enemmän, jos olisin mennyt toisen puolueen ehdokkaaksi. No eipä minua sinne kysytty! Ja Vihreisiin kysyttiin, joten valinta oli siinä mielessä helppo. Kyllä olen kala, mukaudun monenlaisiin ympäristöihin, vaihdan maisemaan tarvittaessa ja toimin enkä vain koristaudu kauniisiin höyheniin tai tavoittele omaa etuani. Tätä kutsun kriittiseksi ajatteluksi. Nostan säännöllisesti kissoja pöydälle ja tarvittaessa jankutan, jotta kantani ymmärretään tai ainakin saan itselleni riittävästi argumentteja, jotta voin kehittää mielipidettäni edelleen.

Sinänsä en voi sanoa olevani mikään vihreyden perikuva, koska en ole tuulivoimafani, minulla on metsästyskortti ja kuljen omalla autolla töihin. Eipä näillä nyt taida tässä kohtaa olla merkitystä kaupunkimme kehityksen suhteen. Ja muuten, emme menetä miljoonaa tuulivoimakaavojen myöhästyessä vaan hiukan yli puoli miljoonaa. Ja oikeastaan säästämme veronmaksajien rahoja, kun ne eivät valu Saksaan ja Itävaltaan. Enkä muuten ole koskaan ampunut eläintä, saati omistanut aselupaa. Ja yritän kulkea työmatkoja kesäaikaan pyörälläkin. Ja suomalainen ruoka on minulle kultaakin kalliimpaa ja ostan tuotteita mieluiten suoraan tuottajilta.

Työkseni toimin Kurejoella Järviseudun ammatti-instituutissa luonto- ja ympäristöalan perustutkinnon opettajana. Minulla on opiskelijoita ympäri Suomen. Ympäristöala on tätä päivää ja koulutuksen kautta lisäämme tuntuvasti mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, että maamme toimii kestävän kehityksen mukaisesti päätöksenteossa jatkossakin.

Tärkeintä kuitenkin on rakkaus, ihmisarvo, hyvinvointi, suvaitsevaisuus ja elämänilo.

Muista numero 4.